Idefix

Antiikki, vehoilu ja entisöinti

Kurssit

YHTEISTYÖSSÄ KANSALAISOPISTON KANSSA

Kansalaisopiston kanssa yhteistyössä järjestämme keväisin ja syksyisin verhoilukurssia perinteisestä verhoilusta.
Kurssit kestävät neljä viikonloppua ja ovat erittäin hyödyllisiä ja suosittuja.

Tulevia verhoilukurssia 2014-2015

2014:  20-21.9, 27-28.9 sekä 11.-12.10, 18.-19.10

2015:   31.1. -1.2. , 7.-8.2. sekä 21.-22.2. , 28.2-1.3.


Kurkistus-lehdessä 3/2004 ollut juttu:

KURSSEILTA TIETOA JA TAITOA

Aina kun kansalais- ja työväenopistojen ohjelmat ilmestyvät, odotan, mikä kurssi imaisee mukaansa.
Syksyllä 2003 oli ilmoitus verhoilukurssista Verhoilu-Idefixissä; sinne ja heti! Pääsin, ihanaa!
Kurssilla oli täysi miehitys. K-tuolin kunnostus alkoi purkutöillä. Oli nauloja, niittejä ja ruuveja. Kun kangas oli irti, alkoi ihmeitä löytyä; oli ”lumpui ja rätei”, sanomalehtiä ja superloonia. Superloonia löytyi aika tuoreesti verhoillustakin tuolista, jonne se ei kuulunut; sanoi ope.

Saimme kuulla tarinoita löydöistä ja jokainen tuoli tutkittiin erikseen.
Purkamisen jälkeen alkoi rakennusvaihe. Mukana oli pari oppilasta, jotka olivat olleet aiemmin kurssilla. Tuntui, että, voi kauheeta noi osaa jo kaiken. Mutta ei se niin ollutkaan. Kun jousikasa oli saatu kiinnitettyä, arvelin, ettei se mitenkään voinut mahtua tuolin kehyksiin, ja miten ne kiinnitettiin??


Saimme eteemme erinäköisiä solmujen kuvia. Solmuille an

nettiin numerot 1-4. Me yritimme keksiä lisää solmuja; ope kuitenkin purki ne, ja näytti kädestä pitäen uudelleen.
Työ eteni, oli säkkikangasta, ompeleita ja täytteitä. Työkaluina kaksipäisiä ”sukkapuikkoja” silimällä ja erikokoisia kaarevia neuloja. Niin ja pryyli, josta tuli antiikkinen vaikutus. Silmät pyöreinä kuuntelimme ohjeita ja heti kun piti tehdä jotakin, se olikin jo unohtunut neuvo. Tuntui kamalalta kokoajan kysellä. No, tuolihan siitä tuli, ja komea tulikin. Yrjö-kissa sen kotona omi ensin; ei raapinut, kunnioitti.
Taas tuli kevät, ja toinen kurssi. Eipä muuta kun kiikkutuolia tekemään! Purkamisella alotettiin. Kaikki tuntui uudelta, ja siltä, että mitäs nyt tehdään. Kun open kanssa kerrattiin asioita, niin johan työvaiheet alkoivat pikkuhiljaa palautumaan.
Nyt tekeminen tuntuu joutuisammalta ja mukavammalta, kun vähän tietää, mitä tehdään.
Kurssi on vielä kesken, mutta tällä kertaa olen varma, että kyllä siitä hyvä kiikkutuoli tulee.
Seuraavassa numerossa kerromme lisää kurssitöiden edistymisestä.

Kirjoitti: Marja Uusitupa


VERHOILUKURSSI IDEFIXISSÄ jatkuu...

Kurkistus-lehdessä 4/2004 ollut juttu


Kurssilla ollaan. Joku on poissa, yksi tuli myöhemmin. Töitä tehdään ja ihmetellään. Toiset, kuten minä, puhuvat itsekseen, että mikäs se seuraava vaihe olikan…. Ope on hiljaa, kuulee kyllä ihmettelyn, ja tulee hetken perästä apuun; no sullahan on nyt tämä ja tämä vaihe. Ja eikun taas eteenpäin.
On toiseksi viimeinen päivä, tuoleihin laitetaan viestejä tuleville kunnostajille. Omasta kiikustani löytyi paperinen ”tiedonanto” menneiltä ajoilta. Siitä ilmeni, että tuoli oli lähtenyt T:mi Hyvinkään Puutyöstä puh. 686 ja toimitettu Suolahteen Huonekaluliike Hovattaan, ilmeisesti 50-luvun alussa.
Tuolit ovat vielä eri vaiheissa kullakin. ”On kiire”, niin meistä ainakin tuntuu! Ei tule valmista, kamalaa!!
Päivän loputtua ope kysyy, että mitäs tänään on tehty? Melkein yhdestä suusta tulee, että ei mitään! Ope selittää, että katsokaa töitänne; oottehan te tehneet.
On kotiinlähdön aika. Yksi tuoli on valmis! Yleinen, iloinen pölinä ja porina käy, on kuitenkin kivaa.
Seuraavana aamuna kaikki ovat hereilläolevan näköisiä. Jokaisella on kiire, open pitäisi neuvoa jokaista ja tietysti yhtä aikaa. Mutta eihän opekaan ”taikuri” ole, vaikka taitava onkin.
Tunnin kuluttua tilanne on rauhoittunut, tehdään omaan tahtiin…. Kamalaa, enää tunti aikaa; paniikki iskee. Aletaan kysellä, että voiko olla yli ajan, voiko tulla arkena ja voiko, voiko????
Ja ensimmäinen ”voiko” on jo seuraavana päivänä. Minä ja toinen Marja tulemme ”laiskanläksyille”. Teemme työtämme ja nauraa rätkätämme väliin. On hauskaa.
IHANAA…nyt se kiikkutuoli on valmis!!! Vielä kun saisi tungettua autoon, jossa Remu ja Tiberus koiratkin ovat olleet ”laiskassa”. Kotona vielä katsotaan hyväksyykö Yrjö-kissa tuolin. Ideoita on kypsymässä. Verhoilukusseille ilmoittaudun joskus uudelleen ja seuraava työ on taas
erilainen.


Kirjoitti Marja Uusitupa