Idefix

PUUPUHTAAKSI LIPEÄPESTY TALONPOIKAISHUONEKALU

Tässä lipeäjoppareiden pikaohje: talonpoikaiset huonekalut upotetaan lipeäaltaaseen ja otetaan rahat pois. Valitettavasti näillä huonekaluilla ei tule olemaan antiikkiarvoa.

Satuin näkemään kysymyksen, johon karrikoidusti oli kiteytetty ajatus lipeäpesusta:
Nylkisittekö koiran elävältä ja myisitte sen? Totta on, että lipeäpesty, vanha huonekalu on surkea ja kuollut näky. Siinä ei ole jäljellä hitustakaan historian havinaa tai vanhaa henkeä.

LIPEÄPESU?

Lipeäpesua käytetään maalin nopeaan poistoon. Lipeäpesu tuhoaa puusta linginin, eli sideaineen.
Lipeäaltaaseen liukenee myös hienot ootraukset ja koristemaalaukset, jotka ovat osa meidän kansallisperintöä.
Kun ajattelemme millaisilla työkaluilla huonekalut on aikanaan tehty ja millaiseksi tekijä on ne maalannut, niin kyllä meidän tehtävänä on kunnioittaa näitä vanhojen taitajien töitä ja esineiden alkuperää.
Maali oli ennen vaurauden merkki: Mitä komiampi maalaus, sen rikkaampi talo. Huonekalut pyrittiin aina maalaamaan.

TUNNISTATKO?

Lipeäpestyn esineen tunnistaa tuoreeltaan lipeän hajusta, maali on lähtenyt pois ”liian siististi,
puun väri on hieman vihertävä, puun syyt nousseet ja pinta on sisäosilta tikkuinen.

Lipeäpesu on ammattitaidottomien touhuja. Kukaan oikea antiikki- ja vanhantavaran kauppias ei hyväksy vanhojen huonekalujen lipeäaltaissa uittamista.
Halusin tuoda lipeäpesun esille, koska ammattini puitteissa olen törmännyt muutaman kerran asiakkaisiin, jotka ovat ostaneet vanhan huonekalun ja myyjä on vakuutellut, että pinta on alkuperäinen. Myöhemmin asiakas on harmikseen huomannut, että huonekalu olikin lipeällä pilattu.

Antiikkiesineellä täytyy olla jälleenmyyntiarvoa. Lipeäpestyllä huonekalulla sitä ei ole….valitettavasti.

Kirjoittaja: Anneli Hiiri, Verhoilu-Idefix